Turpeenpoltto on aihe, joka herättää Suomessa vahvoja tuntemuksia. Sillä on puolustajansa ja myös kriitikkonsa. Puheenvuoroissa on syytä vihdoin luoda katse myös turpeenpolton kulttuurihistorialliseen merkittävyyteen Suomelle.
On yleisesti tiedettyä, että energiantuotannon turpeenpoltto tuottaa noin kymmenesosan Suomen kasvihuonekaasujen päästöistä. Se on Suomen mittakaavassa merkittävä ekologinen ongelma. Toisaalta on myös totta, että globaalilla skaalalla vertailtaessa Suomen turpeenpoltto tuottaa merkittävästi vähemmän päästöjä kuin esimerkiksi Kiinan kaltainen teollisuusmahti miljardiväestöineen.
Turpeenpoltto ja sen aiheuttamat riidat yhteiskunnassamme tulisi kehystää kokonaan uudelleen. Turpeenpolttoa ei tule tarkastella vain vanhenemassa olevana, ekologiselta hyötysuhteeltaan kyseenalaisena energiantuotantotapana, vaan osana suomalaista kulttuuriperintöä. Ilman historiaamme meillä ei ole myöskään kansallista identiteettiämme. Juuri tästä syystä keskusta-aatteelliselle ajatushautomollemme Suomen kulttuuri ja sen säilyttäminen ovat arvokkaita aiheita.
Unescon maailmanperintökohteet Suomessa pitävät nykyään sisällään Suomenlinnan, Vanhan Rauman puukaupungin ja Petäjäveden kirkon kaltaisia kohteita. Unesco ylläpitää luontoalueiden ja rakennusten listojen lisäksi aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa, jolle on jo aiemmin hyväksytty suomalainen saunaperinteemme. Entä jos myös turpeenpoltto löytäisi asemansa kyseiseltä listalta?
Tuskin kukaan voi rehdisti kiistää, että mikäli esimerkiksi kaskenpolton ja tervahautojen kaltaiset perinteiset suomalaisten talonpoikien viljely- ja tuotantomenetelmät olisivat säilyneet nykypäivään täysimittaisessa käytössä, ne olisivat mittaamattoman arvokkaita Suomen kulttuurihistoriallisia perinteitä, joilla olisi erityinen suojeltu asema. Niillä varmasti olisi merkittävä rooli myös turismin vetovoimatekijöinä.
Edessämme avautuukin historiassamme ainutlaatuinen, nyt vihdoin tiedostettava mahdollisuus: Voimme pelastaa yhden samankaltaisen luonnollisen elämänkaarensa lopussa olevan, mutta kulttuurisesti yhä arvokkaan alan. Jo historiamme hämäriin vaipuneita aloja emme voi enää pelastaa, mutta voimme estää saman kohtalon muilta.
Mikäli Suomi hankkii turvevoimaloilleen Unescon maailmanperintökohteen suojeluluokituksen, turpeenpolton tulevaisuus turvataan huolimatta siihen liittyvistä ekologisista haasteista. Samalla turvaamme myös yhden osatekijän Suomen houkuttelevuudelle turismin kohteena tulevinakin vuosina.
Historiamme perintöä on liian helppoa yksisilmäisellä ja lyhytjänteisellä ajattelulla kadottaa, ja liian vaikea saada myöhemmin takaisin. Yhteiskunnassamme vellova keskustelu turpeenpoltosta tulee kehystää uudestaan, ja alkaa käsittää turpeenpoltto myös kulttuurihistoriallisesti merkittävänä, suojelun arvoisena asiana. On vältettävä virheitä, joista tulevat sukupolvet meitä myöhemmin tulisivat syyttämään. ■
Voi p*ska kaiken maailman ideoiden ja vajojen kanssa mitä kehtaa ehdottaa.
NOH NOH! Eipäs kiroilla siellä. Kerrankin isänmaallisia ehdotuksia taloutemme pelastamiseksi.
Turpeenpolttoturismin potentiaalia ei ole osattu hyödyntää kunnolla tähän mennessä. Toivottavasti tulevat Keskusta-vetoiset hallitukset huomioivat tämän ohjelmassaan.
Olisi ihanaa nähdä Japanilaiset turistit Fazerin siniset kädessä polttavan turvetta jossain Pohjanmaan perukoilla. Siitä voisi pyytää rahaa ja saada energiaa. Energialla voisi tuottaa viinaa. Viinalla saataisiin tappeluita ja perheväkivaltaa mikä vaatisi poliisin lisäämistä. Tämä taas lisäisi työllisyyttä win win!
Perheväkivalta kanssa Unescon listalle niin on tämäkin asia ratkaistu.
Aivan loistava idea!!!!!
Taidatte poltella turvettta siellä vajassanne, kun ajatus niin lentää.
Myös tervan kysyntä on nousussa maailmanmarkkinoilla. Laivoja ja veneitä rakennetaan yhä useammin puusta, joka on uusiutuva luonnonvara. Myös terva tehdään puusta ja tervaa tarvitaan laivojen lahoamisen estämiseen. Suomi nousuun tervanpoltolla!
Kepulaisten hautuessa Kepu-suossa heidän aivonsa muuttuvat aikojen saatossa turpeeksi.
Vihdoinkin alkiolaisessa hengessä tehty ehdotus, joka ratkaisee turpeen ongelmat. Suomessa on myös aikoinaan tuotettu Alkon toimesta menestyksellä loistavaa viskiä, ja nyt olisi mahdollista tuoda myös perinteinen suomalainen viski turpeensavuisena versiona markkinoille. Sille voisi keksiä myyntiä vauhdittamaan sopivan, kansainvälisen nimenkin, vaikka Great Central Bogs of Bothnia.
Teekkarit hiljaa! Turvetta PITÄÄ polttaa , muuten me kaikki kuolemme!
Luulin tätä erittäin onnistuneeksi sarkasmiksi, mutta sitten tämä osoittautuikin erittäin epäonnistuneeksi tosissaan tehdyksi kirjoitukseksi.
Tämä on ylivoimaisesti typerintä mitä olen koskaan lukenut. Ja uskokaa pois, olen lukenut todella typeriä kirjoituksia.
Ihanan Hauskaa! teksti ja kommentit,
SUO KIITTÄÄ!
maria
ps. ei tullut vielä omaa vitsiä mieleen, mutta olen inspiroitunut.
Entäs kommunismi?
Korpikommunismi Unescon aineettomien kultuuriperintöjen listalle. Sillähän on vielä kannattajia Kainuussa ja Lapissa.
Sitkeitä kuin suomalainen tervaskanto.
Ideaa voi hienoisin muutoksin tarjota myös läntiseen naapuriin. Tämän hoksasin silmäiltyäni kirjahyllyssäni lojuvaa kirjaa ”Kärnkraft som kulturarv”.