Pitkäikäinen Suomen perinneala, turkistarhaus, on viime aikoina noussut jälleen otsikoihin ja keskusteluun. Yleinen mielipide tuntuu olevan kääntymässä aiemmin korkealle arvostettua turkisalaa vastaan. Esitetyt ajatukset ovat liiankin tuttuja: Turkistarhaus tulisi kieltää, koska se on väitetysti epäeettistä ja kannattamatonta.
Moni kuitenkin unohtaa seikan, että turkistarhaus on Suomessa laillinen elinkeino. Vaatimukset poliitikoille sen kieltämisestä ovat hämmentäviä. Eduskunnan tehtävä ei sentään ole päättää, mikä Suomessa on laillista tai laitonta.
Ajatushautomomme on tutkinut tapoja, joilla turkistarhausta voidaan kehittää Suomessa kestäväksi ja eettiseksi. Yksi tapa on sitouttaa turkistarhaus vahvasti Suomen luonnon monimuotoisuuden edistämiseen. Näin voimme saavuttaa sekä turkisalan elinvoimaa että hyvää eläinkunnalle. Keskusta-aatteellisena ajatushautomona maaseudun ja eläinten hyvinvointi ovat aivan oleellisimpia tutkimuskohteitamme.
On outo kaksinaismoralismi, että suomalaisia vaaditaan huolestumaan luonnon monimuotoisuudesta, mutta samaan aikaan turkistarhojen eläimet haluttaisiin hävittää. Se ei varmasti edistä monimuotoisuutta. Tunnepitoinen poukkoilu, jossa eläimiä halutaan yhtä aikaa sekä lopettaa että pelastaa, ei ole maalaisjärjellä perusteltavissa. Ei voitane väittää, että eläin lakkaisi olemasta eläin vain sen vuoksi, jos se asuu turkistarhassa.
Sekä Suomen eläinlajien monimuotoisuutta että turkistarhojen toimintaedellytyksiä voidaan ajaa lisäämällä turkistarhoissa pidettävien lajien kirjoa. Kuka sanoo, että turkistarhaukseen ei sopisi myös ilves, tai miksei jopa ulkomailta tuotu lumileopardi? Lumileopardintalja on tavattoman arvokas hyödyke, eikä vieraslajin tarhaus herätä ihmisissä voimakasta tunnereaktiota tai vastustusta. Suomen luontoon lumileopardia ei voi päästää.
Moni saattaa ajatella metsästystä hyvänä taljojen hankinnan keinona. Se on nostalgiaa, ei realismia. Hypoteettisia lumileopardeja, tai ilveksiäkin, pitäisi metsästää tavattomat määrät, jotta vaate- ja huonekaluteollisuus voisivat hyödyntää niiden taljoja laajasti. Turkistarhassa tätä tehokkuusongelmaa ei ole. Eläinten varastointiin tarvittu tila on vähäistä, eikä niitä tarvitse erikseen jahdata. Jo nykyisen kokoisissa turkistarhoissa pystytään kasvattamaan kyseisiä eläimiä varsin merkittäviä määriä, jos yksilön vaatimaksi tilaksi ajatellaan parisen kuutiometriä, ja verkkohäkit järjestetään nykyiseen tapaan tiiviisti.
Laajentamalla turkistarhojen lajien kirjoa huolehdimme sekä eläimistön monimuotoisuudesta että luomme uusia työpaikkoja. Maailmalla kyllä riittää kysyntää harvinaisempien lajien taljoille ja turkiksille. Nuorille avautuu työmarkkinoilla uusia mahdollisuuksia erikoistua, ja tekemällä yhteistyötä uusien eläinlajien tuonnissa Aasian ja Afrikan maiden kanssa parannamme kauppasuhteitamme. On vaikea nähdä minkään tahon kärsivän, jos turkistarhausta aletaan määrätietoisesti Suomessa laajentaa uusiin ja myös ulkomailta tuotuihin lajeihin. Näin minkkikin aikanaan aloitti matkansa Suomessa menestyneenä turkiksena.
Suomi voi valita polkunsa tulevaisuuteen. Voimme joko ajaa alas jälleen yhden perinteisen elinkeinon, tai voimme alkaa kehittää sitä aktiivisesti. Sellainen Suomi, joka tunnetaan puhtaan ruokansa lisäksi ei vain laadukkaista turkiksista, vaan myös eettisesti tuotetuista, vertaansa vailla olevista taljoista, jotka koristavat olohuoneita ympäri maailman, on toivoa turkistarhoille ja koko Suomelle herättävä tulevaisuudennäkymä. ■
ette ole tainneet ihan ymmärtää ongelmaa
Turkis on Suomen ilmastoon perinteisesti hyvin sopiva materiaali. Kukapa ei olisi Uuden vuoden aattona taksijonossa kaivannut kaulalleen aitoa, pehmeää, lämmintä turkista, joka on kuin luonnon lahja ihmiselle.
Mikäli haluamme todella torjua ilmastonmuutosta (ja mehän haluamme), säilyy Suomi pakkasineen ainiaan neljän vuodenajan maana, jonka pakkasiin ja tuiskuihin ei turkista parempaa vaatetta ole keksitty.
On aika siirtyä eteenpäin minkeistä ja ketuista ja muusta roskaturkiksesta. Ketään ei enää kiinnosta. Sen sijaan MANULI kiinnostaa häkissään, eivätkä edes maailmanparantajat pane pahakseen.
Miten te ajatuspalikat oikein ajattelitte eläinten olojen paranevan laittamalla niitä lisää häkkeihin?
Tämän tekstin kirjoittaja ei ilmeisesti ymmärrä luonnon monimuotoisuudesta juuri mitään. Lisäksi pidän hyvin outona, että tekstin yhteydessä ei kerrota kirjoittajaa eikä koko sivulta löydy kunnollisia yhteystietoja. Onpahan ajatuspaja!
Ilves tai lumileopardi olisivat askel uutta luovaan ja korkealle tähtäävään turkistuotantoon. Mutta miksi pysähtyä? Ajatelkaa amurintiikerin taljan tuomaa katetta ja arvostusta! Voisikohan amurintiikeriä ruokkia kotimaisella särkikalalla, siinä saataisiin vesistötkin kunnostettua uuden turkistuotannon avulla. Eivätkä kettutytötkään uskaltaisi tulla päästelemään tarhaeläimiä Suomen luontoon.
1. Juuri eduskunta päättää siitä, mikä on laitonta ja mikä ei! Se säädetään laeilla. On aika pelottavaa, jos tässä maassa joku ajatushautomon nimissä sepustelija ei tätä tiedä
2. Eläin unohtuu kokonaan. Jokaisen siellä elävän eläimen DNA:ssa on halu lajinmukaiseen elämään, liikkumisesta jos alotettaisiin. Jokainen minuutti siellä on eläimelle silkkaa kärsimystä, deprivaatiotilan kautta vähintään.
Luin tämän nerokkaan tekstin aamukahvilla ääneen kissalleni, ja se tuolta maukuu innoissaan, että haluaa ehdottomasti mukaan tähän kansainväliseen lajienväliseen pöhinään. Live fast die young!